Visitors

Käyntejä kotisivuilla:282833 kpl

LXX

 22. lokakuu 2010. Malmö, Ruotsi

 

 - One world. One life. Oh, I´m just running through my life. Oh, just running, hyräilee nuori mies, jolla on vihreä kaulaliina.

- One world. One life. Oh, oh, oh, I´m just running through my life. Oh, oh, oh, jatkaa nuori mies, jolla on sininen pipo.

- One world. One shit life. Shit life, oh. Shit life, oh. Shit life, oh. I´m running, oh, oooh, oh, hyräilee nuori mies ja kävelee sairaalan ovesta sisään.

Axel Rahmadi on 23-vuotias poikamies. Han asuu Malmössä. Malmö on pieni kaupunki Ruotsissa. Axel opiskelee sosiologiaa Malmön yliopistossa kolmannella vuosikurssilla.

Axelista tulee isona lähihoitaja. Hän aikoo auttaa henkisesti sairaita lapsia sopeutumaan ympäröivään todellisuuteen draaman ja kuvaamataidon avulla.

Axel suoritti kesällä harjoittelujakson hoitolaitoksessa Göteborgissa. Göteborg on iso kaupunki Ruotsin eteläosassa. Kesä meni nopeasti ja Axel oppi puhumaan ruotsia sujuvasti. Ruotsin kielen hallinta on tärkeää, koska ilman ruotsin kieltä Axel ei pääsisi auttamaan lapsia.

Suomessakin kaikkien pitää oppia ruotsia, vaikka ruotsia ei tarvita missään Suomessa. Suomessa pärjää ihan hyvin suomen kielellä, paitsi saamelaiset. Aikuiset ihmiset ovat hassuja.

- One world. One life. Oh, oh, oh. I´m ..., Axel keskeyttää laulunsa ja kysyy naiselta, joka istuu sairaalan aulan informaatio pisteessä:

- Anteeksi, missä on laboratorio?

- Kävele käytävän päähän ja käänny vasemmalle, vastaa nuori nainen lasiseinän takaa.

- One world. One life. Oh, oh, oh, Axel laulaa ja kävelee käytävää pitkin. Hän kääntyy vasemmalle ja kävelee. Axel ottaa vuoronumeron ja istuu siniselle tuolille odottamaan.

Axelin katse kiertää odotustilaa. Vasemmassa kulmassa on valvontakamera. Seitsemän muuta ihmistä odottaa vuoroaan. Axel ottaa esiin uuden Nokian N8 puhelimen, jonka hän sai edellisenä päivänä ystävältään Bertil Jönssonilta.

Yhdeksäs ihminen ottaa vuoronumeron. Iäkäs nainen istuutuu Axelin viereen. Hänellä on kädessä lähete laboratorioon. Lähete on väärinpäin. Axel lukee lähetteestä naisen nimen: Martha Axelsson. Lähetteen oikeassa yläkulmassa on myös Marthan henkilötunnus.

- One world. One life. One web, Axel pitkästyy ja avaa yhteyden uudella N8 puhelimellaan. Hän kirjoittaa hakusanaksi Martha Axelsson. Kaksi painallusta ja Axel lukee Marthan Facebook sivustoa.

Martha on 56-vuotias lastentarhanopettaja. Marthalla on 62-vuotias mies. Miehen nimi on Pär. Pär on eläkkeellä. Marthalla ja Pärilla on neljä lasta Ingrid, Susan, Gamilla ja Lasse.

Painallus. Ingrid asuu Tukholmassa. Hän on naimisissa Rafaelin kanssa. Rafael on 32-vuotias poliisi Södermalmista. Ingridillä ja Rafaelilla on kaksi lasta. 4-vuotias Lotta-Marie ja 2-vuotias Lise-Lotte. Tytöt ovat päivisin Trägårdsgatanin päiväkodissa.

Painallus. Axel kirjoittautuu sisään Malmön sairaalaan potilastiedostoon. Hän kokeilee Marthan henkilötunnusta. Martha on käynyt lääkärin vastaanotolle useasti. Kolme päivää aikaisemmin hän oli valitellut huonoa oloaan ja kyhmyä vasemmassaan rinnassaan. Lääkäri on määrännyt Marthan verikokeeseen. Martha on maksanut käyntinsä VISA kortilla.

Painallus. Axel yrittää selvittää, mitä muuta Martha on maksanut kortillansa. Axel ei saa yhteyttä auki heti ensi yrittämällä. Axel kirjoittautuu takaisin Marthan Facebook sivulle.

Martha Axelssonin Facebook päivitys torstaina: Kävin pankissa Egilstunan kadulla. Axel kirjoittaa hakusanat: Pankki ja Egilstunagatan. Nokian näyttöön ilmestyy: Nordea Banken.

Painallus. Axel siirtyy Marthan sähköpostin kautta katsomaan Marthan tilitietoja. Kolme päivää aikaisemmin VISA kortilla on tehty depit nosto.

Vasemmalta kuuluu ääni. Seinän numeronäyttöön ilmestyy numero E 83. Axel katsoo pientä paperilappua. Hänellä on sama numero. Axel sulkee puhelimensa ja nousee ylös. Hän huomaa, että Marthalta on pudonnut hansikas lattialle. Axel nostaa hansikkaan ja ojentaa sen Marthalle.

- Kiitos, Martha vastaa. Martha katsoo kun Axel laittaa puhelimen taskuun, ottaa vihreän kaulaliinan kaulasta ja sinisen pipon pois päästä ja kävelee ovesta sisään. Martha ajattelee:

- Siinäpä vasta mukava nuori mies.

***

- One world. One life. I´m running through the shit life, oh, oh, ooh, Axel hyräilee sairaalan kahvion jonossa. Axelin edessä Martha maksaa VISA kortilla kahvin ja pullan. Martha peittää vasemmalla kädellä maksupäätteen, jotta takana seisova mukava nuori mies ei näkisi Marthan salaista nelinumeroista koodia.

Axel seuraa kun Martha lukitsee etusormensa käsivarteensa. Käsi liikkuu. Ensimmäinen painallus. Toinen painallus alas. Kolmas painallus viereen. Neljäs painallus alas oikealle. Marthan VISA kortin salainen tunnus on 1459.

- One world. One life. I´m running through life. Oh, oh, ooh, Axel hyräilee ja juo teetä. Hän kaivaa taskusta puhelimen, katsoo Marthan VISA kortista otetut kuvat ja lähettää viestiin Jorgelle Madridiin. Madrid on iso kaupunki Espanjassa.

 

LXXI

22. lokakuu 2010. Madrid, Espanja.

 

 - Sha-la-laa. Sha-la-laa, ääntelee Jorge Martinezin iPhone4 tammisella pöydällä Santander pankin sivukonttorissa Calle de las Cruz -kadulla Madridissa. Jorge ei kuule iPhonen ääntä, sillä hän on kauniin Sarin kanssa pankin neuvotteluhuoneessa. Huoneen kaihtimet on vedetty alas ja ovi lukittu.

Sarin vanhemmat muuttivat Libyästä neljä vuotta aikaisemmin Espanjaan. Sari on verisesti rakastunut muslimi. Hän ei voi kertoa vanhemmilleen, että seurustelee salaa miehen kanssa, jota vanhemmat eivät ole etukäteen valinneet hänelle.

Jorge avaa oven ja vilkaisee käytävälle. Hän kääntyy ja katsoo Sarin ruskeisiin silmiin. Sari nousee pöydältä ja ottaa lattialta käteensä pienet alushousunsa ja piilottaa ne nyrkkiinsä. Käytävä on tyhjä. Punoittava Sari livahtaa käytävän vihreälle matolle. Ruokatauko on ohitse. Sarin pitää kiirehtiä pankin neuvontapisteeseen ennen siestan päättymistä.

Jorge suoristaa solmionsa. Hän kävelee miestenhuoneeseen. Pudottaa roskakoriin pienen märän kumisen käärön. Hän katsoo peilistä itseään. Suoristaa vielä mustat hiuksensa taaksepäin. Hän kokeilee ruskean Armani puvun vasempaa taskua.

- Puhelin, missä hänen uusi iPhone4 on, jonka hän sai kaksi päivää aikaisemmin ystävältään Bertil Jönssonilta Madridin Barajasin lentoasemalla, hän ajattelee ja tarkistaa oikean taskun. Bertil oli matkalla Birminghamiin. Birmingham on iso kaupunki keskellä Englantia.

- Puhelin jäi pöydälle, huudahtaa Jorge ja kääntyy katsomaan kuuliko kukaan muu hänen äänähdystään. Viimeinen vilkaisu peiliin ja silmänisku. Jorge poistuu miestenhuoneesta nopein askelin kohti työpistettään isossa maisematoimistossa. Hän huomaa helpottuneena puhelimensa ja kävelee sen luo.

Yksi viesti. Hän on saanut viestin Axel Rahmadilta. Axelin Jorge tapasi lomamatkalla Sharm el Sheikhissä Egyptissä viime kesänä. Hän oli ollut hieman kateellinen Sarille, koska Sari ja Axel keskustelivat välillä arabiaksi.

Viesti: 12/22 Helsinki. Tickets at Barajas.

 

22. joulukuu 2010. Vantaa, Suomi

 

Jorge astelee ripeästi ulos Helsinki-Vantaan lentoaseman terminaalista. Suomen pakkanen hyväilee Jorgen raa´asti.  Jorge katselee ympärilleen. Hän etsii linja-autopysäkeiltä tiettyä numeroa.

Hän löytää oikean numeron ja astuu linja-autoon. Jorge katsoo sivulleen. Katse osuu vaaleaan sinisilmäiseen nuoreen naiseen. Suomalaiset ovat kauniita Jorge ajattelee. Jorgen ajatukset kääntyvät Sariin samalla kun linja-auto kääntyy vasemmalle Kehätie III:lle.

Jorge vilkaisee kelloaan: 14:30. Junan lähtöön on aikaa 46 minuuttia.

Jorge vilkaisee kaunista vaaleaa naista. Jorge tunnistaa naisen ruskean Louis Vuitton kassin ja hymyilee. Nainen hymyilee takaisin.

Jorge kääntää päänsä ja vilkaisee ulos linja-auton ikkunasta. Nän näkee lunta joka puolella ja korkean sähkölinjan. Jorge ihmettelee, miksi sähkölankoihin on laitettu punaisia palloja.

Linja-auto saapuu Tikkurilan juna-asemalle. Jorgella on 15 minuuttia aikaan Allegro junan lähtöön. Kaunis, vaalea suomalainen sinisilmäinen nainen suunnistaa ruskean Vuitton laukkunsa kanssa alas portaita. Jorge seuraa naista. He nousevat ylös portaita raiteelle kolme.

Jorge etsii katseellaan opastaulun. Allegro junan uusi saapumisaika on 15.30. Tuuli puree Jorgen kasvoja. Vaalea nainen laittaa päähänsä sinisen huivin. Hän katsoo Jorgea ja hymyilee.

Opastauluun tulee uusi teksti. Arvioitu lähtöaika on 15.36. Jorge vilkaisee kelloaan huolestuneesti. Rolexin viisarit liikkuvat liian nopeasti. Hänen pitäisi palata takaisin Helsinki-Vantaan lentokentälle 15.55 lähtevällä linja-autolla. Onneksi hän tsekkasi itsensä jo Berliinin lennolle.

Jälleen uusi teksti opastauluun. Allegron arvoitu lähtöaika 15.42. Jorge katselee hieman hermostuneemmin muita matkustajia, jotka nousevat toisiin juniin. Ohitse kävelee pieni poika suuren mustan kassin kanssa. Jorge nostaa pojan kassin lähtevään kaukojunaan.

Poika vilkuttaa Jorgelle lähtevän junan ikkunasta. Vaalea nainen hymyilee Jorgelle. Teksti vaihtuu opastaulussa: juna lähtee 15.44. Jorge näkee pimenevässä illassa saapuvan junan horisontissa.

Juna pysähtyy asemalle. Jorge auttaa vaalean naisen ruskean Vuitton kassin junaan. Suomalainen kaunis nainen hymyilee ja sanoo venäjäksi:

- Basiba.

- Thanks, vastaa espanjalainen Jorge ja hymyilee.

Jorge nousee naisen perässä junan portaat ylös ja kääntyy vasemmalle. Hän aukaisee junan wc:n oven. Astuu sisään ja sulkee oven. Odottaa 5 sekuntia. Hän varmistaa, että lukko toimii. Jorge avaa wc:n oven. Hän sulkee wc:n oven lukon ulkopuolelta.

- Oletko menossa vai tulossa weeceehen, kysyy iäkäs mies Jorgelta.

- Sorry, I don´t understand, vastaa Jorge.

Jorge avaa wc:n lukon oven ulkupuolelta. Hän poistuu junasta. Kävelee portaat alas, kääntyy oikealle ja kävelee portaat ylös. Jorge vilkaisee Rolex kelloaan, jonka hän sai Sarilta. Linja-auton lähtöön on seitsemän minuuttia.

***

Stieg Larsson seisoo rautatieasemalla. Hänen paljas kylmästä punoittava kätensä pitelee mustaa tietokonesalkkua. Kylmä koillistuuli puhaltaa väkisin napitetun takin sisään. Larsson kääntää takin kauluksen paljaan päänsä suojaksi. Hän katsoo kuinka toinen paljaspäinen mies kantaa pienen pojan kassin junaan. Hetken kuluttua sama nuori mies auttaa vaalean naisen ruskean Vuitton kassin toiseen junaan. Ja minuutin ja 45 sekunnin kuluttua nuori mies astuu alas junan portaita.

 

LXXII

 

20. lokakuu 2010. Birmingham, Englanti

 

Juliet Newcastle asuu Bristolissa. Hän 27-vuotias yksinhuoltajaäiti. Juliet on matkalla Birminghamin lentokentälle. Hän ystävänsä Bertil Jönsson on tulossa tuomaan Julietille uuden Nokian N8 puhelimen.

Juliet vilkuilee hermostuneesti kelloaan. Hän ajaa pois M5 tieltä. Onneksi Birminghamin keskustaan päin on avautunut viides ja kuudes sisääntulokaista iltapäivän ruuhkaan. Vielä 25 minuuttia tapaamiseen.

- Yesterday, yesterday all was different, kuuluu Julietin Vuittonin käsilaukusta, joka on etupenkillä. Juliet ottaa nopeasti Nokian vanhan C7 puhelimen käteensä ja vastaa:

- Juliet.

- Tavataanko tänään yhdeksältä minun luonani, ääni kysyy puhelimessa ja jatkaa:

- Vaimoni lähtee työmatkalle ja on poissa kolme päivää.

Juliet vilkaisee kelloa. Hän ähkäisee. Hän ajattelee: Lapsi on haettava äidin luota.

- Kuulitko mitä sanoin, kuuluu kärsimätön ääni puhelimesta.

- Kuulin, vastaa Juliet ja jatkaa:

- Soitan hetken päästä takaisin.

Juliet yrittää keskittyä liikenteeseen ja ajamiseen. Hän kaivaa toisen puhelimen esiin. Etsii äitinsä numeron puhelimestaan, painaa vihreää luurin kuvaa ja kysyy:

- Äiti, voiko David olla aamuun asti sinun luonasi? Minulle tuli kiireellinen työtehtävä Lontooseen?

- Voi, vastaa äiti.

- Kiitos, vastaa Juliet.

Juliet vaihtaa puhelimet. 

***

- Fjyi jävlä, kiroilee Bertil Jönssön itsekseen Lufthansan lennolla LH 1121 Madridista Frankfurthiin.

Bertillä on puoli tuntia aikaa vaihtaa Lufthansan lennolle LH 954 Birminghamiin. Hänen pitäisi ehtiä antaa Renate Vollerille uusi iPhone4 puhelin.

- Onko herralla kaikki hyvin, kysyy lentoemäntä.

- Kyllä kiitos, vain kahvikerma läikkyi housuilleni. Saanko toisen pyyhkeen, vastaa Bertil.

- Tuossa, olkaa hyvä, vastaa lentoemäntä ja hymyilee.

- Kiitos, vastaa Bertil  ja hymyilee väkinäisesti takaisin.

 ***

- Tavataanko kymmeneltä? Juliet ehdottaa.

- Hyvä on, tavataan kymmeneltä, vastaa kärsimätön ääni.

Juliet ajattelee miestä, jolla oli kärsimätön ääni. Mies valittiin ensimmäistä kertaa Englannin parlamenttiin keväällä. Juliet tapasi miehen samoilla kutsuilla, missä hän tapasi miehen, jota hän on menossa tapaamaan. Herra B ja herra C.

Julietin elämään kuuluvat myös herra E ja herra W ja neljä Nokian puhelinta. Ja viides on tulossa. Juliet ei valita. Hänellä on riittävä toimeentulo ja hän on tyytyväinen elämäänsä: Viisi miestä ja viisi puhelinta. Oikeastaan viides mies on vielä pieni tumma David poika.

 

11. syyskuu 1991. Moreton-in-Marsh, Englanti.

 

Pieni tyttö seisoo punatiilisen talon kulman takana. Kadun toisellä puolella vihreä P U B -kyltti sykkii hänen sydämensä tahdissa. Tyttöä pelottaa. Isoäiti odottaa häntä. Hän katsoo kadulle. Kolme nuorta nahkatakkista miestä piirittää vanhemman miehen. Hetken päästä vanhempi mies lyyhistyy kadulle ensimmäisestä nyrkin iskusta. Seuraa toinen ja kolmas isku.

Kaksi nuorista asettaa vanhemman miehen makaamaan jalkakäytävälle. Jalat jäävät ajoradalla. Kylä on hiljainen. Kauempaa kuuluu humalaista laulua. Tyttöä pelottaa.

Mies korisee jalkakäytävällä. Potku päähän hiljentää korinan. Maihinnousukengät hyppäävät ylös kadulta. Alaslaskeutuvat teräskärjellä vahvistetut kengät katkaisevat vanhemman miehen sääriluun ennenkuin osuvat mustaan asfalttiin. Tyttöä pelottaa.

Toinen pari maihinnoususaappaita hyppää ilmaan. Alaslaskeutuvat saappaat murtavat vasemman sääriluun. Tehtävä on suoritettu. Kolmikko jättää hiljaisen miehen ja hiljaisen todistajan. Tyttöä pelottaa.

 

22. heinäkuu 2011. Moreton-in-Marsh, Englanti.

 

Nuori nainen seisoo Moreton-in-Marsin rautatieasemalla. Hän katselee kiskoja Lontoon suuntaan. Takana jossain kaukana on Birmingham. Hän ottaa käteensä vihreäkuorisen Nokia N8 -puhelimen. Asemalaiturin vanhalla penkillä istuu mies, joka näyttää vanhalta. Miehen likaisten maihinnousuhousujen lahkeiden alta näkyy yli kaksikymmentä vuotta vanhat maihinnousukengät.

Nainen katsoo puhelinta. Viestikentässä lukee: Testing 22/7 Moreton-in-Marsh.

Naisen katse löytää asemalaiturilta kolme poikaa. He nojaavat pyöriinsä ja yrittävät saada tupakkaa humalaiselta maastohousuiselta mieheltä. Mies huutaa poikia häipymään. Pojat eivät välitä humalaisen huudoista. He kääntyvät nuoren naisen luo.

- Anna tupakkaa, poika yksi komentaa.

- En polta, vastaa nuori nainen.

- Anna tupakka, poika kaksi käskee.

- En polta, vastaa nainen.

Poika kolme vilkuilee asemalaiturille. Tyhjä. Humalainen mies nukkuu.

- Anna lompakko, käskee poika kolme.

- En anna, saat 10 puntaa, jos lainaat puhelintasi.

- Mitä sä yrität, häkeltyy poika kolme.

- Lainaa puhelintasi, jotta voin soittaa, saat 10 puntaa, jatkaa nainen.

Ovi kolahtaa. Poika kolme näkee kun vanhempi pariskuntaa astuu asemalaiturille.

- Okei, älä kuseta, sanoo poika kolme ja ojentaa Samsung -puhelimen naiselle.

Nainen ottaa puhelimen ja lähettää tekstiviestin omaan puhelimeensa.

- Kiitos, sanoo nainen ja ojentaa puhelimen poika kolmelle.

- Entä kymmenen puntaa, kysyy poika kolme.

- Mitkä kymmenen puntaa? kysyy nuori nainen ja kaivaa taskustaan savukeaskin. Hän sytyttää savukkeen ja tarjoaa myös pojille savukkeet.

Pojat ottavat tupakat ja häipyvät asemalta.

Juna saapuu Lontoosta ja matkaa nainen mukana kohti Leedsiä. Nainen kaivaa esiin Nokian N8 -puhelimen. Hän soittaa puelinnumeroon, josta juuri äsken on soitettu naisen numeroon.

- Kuka soittaa, vastaa poika kolme ja jatkaa:

- Mitä helvettiä, mikä täällä piippaa. Kuuletteko, kuulet__________________________________

- Mikä sulle tuli, kysyvät poika yksi ja poika kaksi.

- Ei mikään, vastaa poika kolme.

- Nyt toi spurgu ei vittuile meille enää, sanoo poika kolme toisille pojille.

- ?, ?, ihmettelevät poika yksi ja poika kaksi.

- Heitetään äijä kiskoille, ehdottaa poika kolme.

- Joo, vastaavat toiset pojat.

Kolme poikaa ajaa takaisin pienelle rautatieasemalle. He löytävät nukkuvan miehen, jolla on maastopukuhousut ja maihinnousukengät. Hetken kuluttua mies nukkuu edelleen rautatiekiskoilla. Pää lepää vasemmanpuoleisella kiskolla ja jalat ovat koholla oikeanpuoleisella kiskolla. Juna Lontooseen saapuu Moreton-in-Marshiin kello 20.17.

Junan kuljettaja huomaa liian myöhään nukkuvan miehen raiteilla. Juna pysähtyy. Matka jatkuu pienen viiveen jälkeen.

Junan kuljettaja lähettää vaimolleen 160 merkin tekstiviestin: RAKAS, EN EHDI KOTIIN AJOISSA. MEILLÄ OLI VIIVEITÄ. JUNA AJOI IHMISEN PÄÄLTÄ. NÄHDÄÄN PIAN.

 

23. heinäkuu 2011, Birmingham, Englanti

 

Viesti Nokian N8 puhelimessa: TEST IS OK.

 

23. heinäkuu 2013, Sundvall, Ruotsi

 

Keltainen Nokia Lumia 920 soi okran värisen Porsche Cayannen ruskealla nahkaistuimella.

- Halo, vastaa miesääni.

- Testit ovat onnistuneet hyvin, entä sitten, aloittaa metallinen ääni.

- Niin, vastaa miesääni ja kääntää autonsa liikkeelle.

- Humac toimii hienosti, sekä Nokiassa että Applessa. Meidän pitäisi vielä testata sitä muissa puhelimeissa, vastaa metallinen ääni ja jatkaa:

- Käytetäänkö meidän Santanderin miestä Espanjassa?

- Roger, vastaa miesääni ja pyhähtyy suojatien eteen.

- Tästä tehdään isompi promo. Kukaan ei ole kiinnostunut spurguista tai sairaista. Vai? kysyy grafiitin harmaa metallinen ääni.

- Mitä ehdotat? kysyy miesääni ja huomaa polkupyöräilijän kaatuvan.

- Juna ja pyhiinvaeltajat, vastaa metallinen ääni mustasti.

 

2. elokuu 2013, Sundsvall, Ruotsi

 

Keltainen Nokia Lumia 920 soi okran värisen Porsche Cayannen ruskealla nahkaistuimella.

- Halo, vastaa miesääni.

- Tack, vastaa metallinen ääni kylmästi.

 

18. elokuu 2013, Tukholma, Ruotsi

 

- Mikä on maailman vaarallisin ammatti? kysyy silmälasipäinen nuorimies tytöltä.

- En tiedä, vastaa tyttö huolimattomasti ja katselee alas terassilta. Merellä näkyy punainen laiva ja laivan takana näkyy iso pyörä. Ihmisen pyörä, joka muistuttaa marsun pyörää.

- Kysyin, mikä on maailman vaarallisen ammatti, yrittää oranssipäinen poika uudestaan.

- Palomies? poliisi? sotilas? yrittää silmalasipäinen tyttö, jolla on vaaleat kiharat.

- Ei, ei, ei, yritä uudestaan, jatkaa poika ja pitää kädessään keltaista Nokia Lumia 920 -puhelinta.

- En mä tiedä, tilaa mulle siideri, jooko, anelee tyttö, jolla on valkoiset housut.

-Okei, vaarallisen ammatti on tietokonenörtti, ilmoittaa poika, jolla on vihreät housut.

- Häh, mitä sä höpiset, nörtti, suivaantuu tyttö, jolla on vaalea paita, jonka läpi näkyvät punaiset rintaliivit.

- Edward Snowden, sitä jahtaa usan salainen poliisi ja ei salainen poliisi, jatkaa poika, jolla on oranssi villapaita, vaikka on kesä.

- Anna jo olla ja hae mulle se siideri, bliis, anelee tyttö.

Poika lähtee hakemaan siideriä baaritiskiltä. Mennessään hän tönäisee vahingossa miestä. Kahvikuppi kaatuu hänen housuille.

- Jävlä, tiuskaisee mies ja katsoo sivulle ja huomatakseen punapäisen pojan. jolla on oranssi villapaita ja vihreät housut.

- Förlåt mig, pyytää poika ja jatkaa matkaansa siiderin luo.

- Eipä taida poika tietää, että maailman vaarallisin työ on etätyö, ajattelee mies, jonka housuille on kaatunut kahvi.

Ihmiset tekevät paljon töitä kannettavilla tietokoneilla ja siirettävillä puhelimilla, joiden data kulkee ilmassa paikasta toiseen. Ja tämän tiedon kopioiminen ja muuttaminen on helppoa. Liian helppoa.

... ja miten #humac ja ilmassa kulkeva data liittyvät toisiinsa, siitä myöhemmin lisää...

25. tammikuu 2015. Saragoza, Espanja

Jorgen uusi isompi metallinharmaa #iPhone6 tärisee ruskealla pöydällä. Jorge katselee puhelinta hetken ja avaa ruskean nahkasuojan - tuntematon numero. Jorge kääntää suojan takaisin ja laskee puhelimen pöydälle tärisemään.

Jorge on yksin. Hän katselee baarin muita asiakkaita... tyttöjä, poikia, miehiä, naisia ... asiakkaita.... hän palaa kaksi vuotta ajassa taaksepäin ja Sarin viemeiseen puheluun Libyästä.

- Ei, ei saa, EI SAA, huutaa Sari.

Tuntematon mies painaa kiväärin piipun hänen isänsä niskaan ja laukaisee. Mies katsoo hätäisesti Saria ja kääntää rynnäkkökiväärin piipun Sarin äidin niskaan.

- ei saa, kuiskaa Sari vaimeasti.

Kuuluu sarja laukauksia. Sarin äiti kaatuu miehensä päälle.

- missä on Jorge, kysyy musta asemies rauhallisella äänellä Sarilta.

- en tiedä, Sari vastaa.

- väärä vastaus, kuuluu laukauksen seasta ja perhe on yhdessä monen vuoden erillään olon jälkeen.

Miksi, miksi Sarin piti palata Libyään, kysyy Jorge yhä uudelleen itseltään.

iPhone6 tärisee pöydällä. Jorge kääntää katseensa aurinkoon. Aurinkolasien takaa aurinko näyttää etäiseltä...

- Sir, puhelimenne tärisee, keskeyttää tarjoilija.

Jorge vilkaisee tarjoilijaa. Tarjoilijan isot ruskeat silmät kääntävät hänen ajatuksensa Sariin....

- Grazias, vastaa Jorge ja avaa puhelimensa.

- How are you, Jorge. A new mission is waiting for you, kuuluu puhelimesta.

 LXXIII

 

20. lokakuu 2010. Frankfurth, Saksa

 

Renate Voller ajaa Intian punaisella Porche 911:lla pitkin jäätynyttä moottoritietä Berliinistä Frankfurthiin. Hän ajaa liian lujaa. Hänellä on kiire Frankfurthin lentoasemalle.

CLASSIFIED - CLASSIFIED - CLASSIFIED

CLASSIFIED - CLASSIFIED - CLASSIFIED

VAROITUS ! WARNING ! Don´t read, if you are a sensitive human. Älä lue tätä lukua, jos olet herkkä vaikutteille, siirry suoraaan lukuun LXXIV. Tämä on fiktiota. This is fiction.

Porcshen toisella etuistuimella on vanha monistenippu ja kulunut kirja: Extremhögern. Kirjan on kirjoittanut Stieg Larsson ja Anna-Lena Lodenius. Kirjan välistä pilkistää nahkainen kirjanmerkki. Kuluneen kirjamerkin toiseen päähän on solmittu solmuja: 16.

Tiesitkö Antoine, että myös Inkat merkitsivät asioita muistiin solmujen avulla. Varastorakennusten ulkopuolelle laitettiin naruja roikkumaan. Naruihin solmittiin solmuja sitä mukaan kun varastot täyttyivät ja vastaavasti avattiin kun varastot hupenivat.

Monisteen kelllastuneelle etusivulle on kirjoitettu vanhalla Adlerin kirjoituskoneella: Manual of guerilla war. Sana guerilla on yliviivattu. Yläpuolelle on kirjoitettu käsin sana terrorist. Koneella kirjoitetun tekstin Manual of guerilla war jälkeen on kirjoitettu käsin in Vietnam. Sivulta löytyy vielä Aloe Veran lehteä muistuttava piirros, johon on raaputettu kirjaimet J.M ja S.V.

Renate keskittyy ajamiseen. Puhelin soi. Renate yrittää kaivaa puhelinta esiin monistenipun alta.

- Renate, vastaa Renate.

- Otitko jotakin isäsi tavaroista tänään? kysyyy naisääni.

- En äiti, katselin vain, vastaa Renate ja muistelee ihosyövän runtelemaa kuvaa isästään.

- Hyvä, ei kannata kaivaa vanhoja asioita, toteaa naisääni.

Renate sulkee puhelimen ja ajattelee isäänsä, joka on elänyt 13 tuntia hänen elämässään. Oikeastaan Renaten isä kuoli jo 1970-luvulla ihosyöpään. Mutta Renate sai kuulla isästään aamulla ja vanha valokuva antoi syövän runtelemat kasvot isälle.

Renate äiti, Sonja Voller kertoi aamulla ensimmäistä kertaa Renatelle hänen isästään John Mullerista, Vietnamin sodan veteraanista. John Muller palveli 1960-luvun alussa Nato -tukikohdassa Berliinissä, piipahti kolmeksi vuodeksi Vietnamiin ja lensi takaisin Berliiniin.

John Muller oli lentäjä. Tai sanotaan: John Muller oli sotilas. Ei kuulosta hyvältä. John Muller oli sotilaslentäjä. Hän ei lentänyt hävittäjää. Hän lensi erilaisia kuljetuskoneita ja pommikoneita. Hyvä on. John Muller oli lentäjä. Hän rakasti lentämistä. Hän ei rakastanut tappamista.

Renate Voller ajaa punaisella Porchella pitkin jäistä moottoritietä Berliinistä Frankfurthiin. Hänellä on kiire Frankfurthin lentoasemalle. Tuuli kääntää Manual of terrorist war -monistenipun sivua kohtaan. 6.3.1.1. Sabotaasit kaupungissa.

6.3. Sabotaasit kaupungissa

Fyysisesti vahvan valtion henkinen vahvuus on koetuksella, kun näkymätön vihollinen iskee jokapäiväiseen elämään. Kaupungeissa on helppo iskeä näkymättömästi, nopeasti ja tuhoisasti.  Yksi onnistunut isku selustassa vastaa kymmentä iskua rintamalla.

Parhaat iskupaikat löytyvät sieltä, missä tavalliset ihmiset kokoontuvat säännöllisesti päivittäin. Näiden paikkojen turvajärjestelyt ovat usein puutteelliset suurista ihmismääristä johtuen. Tuhansien ihmisten liikettä on vaikea kontrolloida.

Liikenteen solmukohdat ovat erityisen herkkiä itse iskulle ja iskun jälkeiselle henkiselle iskulle. Isku saavuttaa heti useita ihmisiä ja iskun jälkeen sadat ja tuhannet ihmiset miettivät ja kertovat eteenpäin uhasta, josta he selvisivät. Pelko leviää.

Kohdetiedustelu on helppo tehdä ihmisjoukossa. Usein riittää yksi tiedustelu, joka voidaan toteuttaa joko yksin tai ryhmässä.

Iskut ovat erittäin tuhoisia...

6.3.2. Kemialliset sabotaasit kaupungissa

6.3.3. Biologiset sabotaasit kaupungissa

- Daddy Cool, Daddy Cool, kuuluu Renaten punaisen Porschen sinisestä Blaupunkt soittimesta. Tuuli kääntää toisen sivun Manual of  Terrorist War monisteesta. Kellastuneen monistenipun 7. luku: Yksinkertaiset ohjeet räjähteistä näkevät päivänvalon lähes 40 vuoden jälkeen.

Renate muistelee ensimmäistä kohtaamistaan Bertil Jönssonin kanssa. Renate oli määrätty erääseen yksityistilaisuuten, jossa Bertil Jönsson oli ollut puhumassa. Illan aikana Renaten ja Bertilin polut leikkasivat ja he viettivät yhteisen yön Berlin hotellissa. Aamulla yöstä muistutti vain rikkoutunut kondomi hotellihuoneen roskakorissa.

Renate ei kuullut Bertilistä kolmeen vuoteen. Kaksi viikkoa aikaisemmin Renate oli saanut punaiseen Samsungin matkapuhelimeen viestin: Frankfurth, airport. 10/22 LH 1121. Bertil.

Tunnin kuluttua Renate näki Bertilin Frankfurthin lentoaseman transitio-hallissa ja sai pienen käärön. Pieni kääre sisälsi ampullin. Ampulli pitäisi toimittaa Espanjaan.

- Kiitos Bertil, sanoi Renate ja jatkoi:

- Koska näemme seuraavan kerran?

Bertil nosti etusormen, kastoi sen huuliinsa ja painoi sormen kevyesti Renaten huulille.

Renate näki Bertilin kulkevat nopeasti kohti turvatarkastusta. Renate olisi halunnut kertoa Bertilille pienestä tyttärestään, jonka hän jätti äidille hoitoon.

 

LXXIV

 

6. marraskuu 1996. Döttingen-Klingnau, Sveitsi

 

Olin Sveitsissä. Eksyin vahingossa iltapäivällä Saksan puolelle kun juoksin erään saaren lävitse ison joen toiselle puolelle. Iso Leibstadtin voimalaitos on tosi iso kun sitä katsoo aivan läheltä. Juoksin liian lähelle ja samalla liian kauaksi. Käännyin vasemmalle. Ajattelin juostessa, että vastaan tulee ennemmin tai myöhemmin silta, josta pääsen takaisin joen Sveitsin puolelle.  Olin oikeassa: juoksin rajan ylitse Saksasta Sveitsiin ja tervehdin iloisesti rajavartioita.

Illalla istuin "Monti" Bahnhofin hotellin aulabaarissa. Hotellin omistaa perhe W.Monti. Aika omaperäinen nimi hotellille, jossa on ravintola.

Odotin ystävääni. Meidän oli tarkoitus illastaa sveitsiläisten ja muiden INEX-2 Sveitsin ydinvoimalaitoksen pelastusharjoitukseen seurantaan osallistuvien ulkomaalaisten vieraiden kanssa.

Aikuisille lukijoille tiedoksi: INEX on lyhennys englannin kielestä: I nternational N uclear E mergency E x ercises. INEX-2 lyhenteen kakkonen viittaa siihen, että INEX-2 käsittää neljä harjoitusta Sveitsissä, Suomessa, Unkarissa ja Kanadassa. NEA ja IAEA valvovat toisen kierroksen harjoituksia. Voit itse katsoa netissä, mitä NEA www.oecd-nea.org ja IAEA www.iaea.org tarkoittavat.

- Kyllä se mahdollista, kuului viereisestä pöydästä.

Kaksi vanhempaa mieshenkilöä keskustelivat äänekkäästi englanniksi. Toinen miehistä puhui englantia saksalaisittain. Ja toinen mies puhui englantia usalaisesti murtaen. Seuraavana päivänä minulle selvisi, että herrat olivat everstejä ja palvelivat jossakin Naton tukikohdassa Saksassa.

- Ei, ei se ole mahdollista, vastasi eversti Saksa.

En muista herrojen everstien nimiä. Eversti Saksa puhui englantia saksalaisittain murtaen. Eversti Usa puhui englantia usalaisittain murtaen. Eikä sillä ole niin väliäkään. Nimet löytyisivät varmaankin harjoituksen vierasluettelosta, jos se jotakin saattaisi kiinnostaa.

- Ydinvoimaloiden suurin uhka tulee ulkoapäin, jatkoi eversti Usa.

- Ei, ydinvoimaloiden suurin uhka tulee sisältäpäin. Laitteet voivat rikkoutua. Tekniikka on vanhaa. Inhimillinen erehdys on aina läsnä, sanoin eversti Saksa keskeyttäen eversti Usan.

- Ei, muistatko Tsernobylin ydinvoimalaitosonnettumuuden Ukrainassa kymmenen vuotta sitten? kysyi eversti USA.

- Muistan, vastasi eversti Saksa.

- Virallisesti onnettomuuden syyksi sanottiin laitteistovika yhdessä inhimillisen erehdyksen kanssa. Toisaalta olen kuullut luotettavia huhuja siitä, että onnettomuus olisi voinut olla sabotaasi. Neuvostoliitto oli silloin toivottamassa sodassa Afganistanissa, kertoi eversti USA.

En yleensä kuunnellut salaa toisten keskusteluita. Mutta, nämä herrat keskustelivat todelle äänekkäästi. En voinut olla kuulematta. Samalla minua hymyilytti, kun muistin suomalaisen ministerin, joka ei erottanut Ignalinaa Sosnovy Borysta tai Tsernobylista. Onneksi ministeri tiesi, että Loviisan ydinvoimala on Suomen länsirannikolla.

- Huhut ovat huhuja. Sabotaasi tai erehdys. Silti se tuli sisältäpäin. Jos turvallisuuteen olisi kiinnitetty riittävästi huomiota, koko onnettomuutta ei olisi tapahtunut, vastasi eversti Saksa.

- Hyvä on. Turvallisuusuhka tulee sisältäpäin. Mutta sisäiseen uhkan voivat muodostaa ulkopuoliset tahot, jatkoi eversti USA sinnikkäästi ja jatkoi:

- Muistatko Lockerbien viisi vuotta sitten. Kone räjähti sisältäpäin. Nykyään koneiden räjäyttäminen sisältäpäin on vaikeaa tiukkojen turvatarkastusten johdosta.

- Niin, mitä tekemistä Lockerbiellä on ydinvoimaloiden kanssa, keskeytti eversti Saksa.

Eversti Usa tarttui eversti Saksan käteen ja veti sen pöydällä olevan kynttilän päälle.

- Auh, voihkaisi eversti Saksa ällistyneenä.

En voinut uskoa silmiäni. Aikuiset isot ihmiset leikkivät tulella. Olin aikaisemmin varoittanut Harrya ja Williamsia tulen vaaroista Moreton-In-Marshissa, Englannissa. Muistatko, kirjoitin siitä sinulle edellellisessä kirjeessäni. 

- Näetkö, yrität vaistomaisesti vetää kätesi pois polttavasta tulesta, sanoi eversti USA pilke silmäkulmassa.

- Oletko hullu, kysyi eversti Saksa säikähtäneenä.

- En, vastasi eversti USA ja jatkoi:

- Mitä sanot, vanha kamuseni, jos sanon, että voimme muokata ihmisen mieltä. Muokattu ihminen tekee, mitä vain haluamme.

- Niinkuin polttamaan käteni, vastasi eversti Saksa ivallisesti.

- Polttamaan kätesi ja räjäyttämään itsensä, sanoi eversti USA.

- Hyvät herrat, pienoisbussi on tullut. Olkaa hyvät ja siirtykää autoon. Ajomatka illallispaikkaan kestää viisitoista minuuttia. Matkalla näette Leibstadtin ydinvoimalan, kertoi sveitsiläinen isäntämme.

Herra eversti USA ja herra eversti Saksa istuutuivat vapaalle penkille eteeni. Näin molempien poimuiset niskat liian tiukkojen paidankauluksien päällä. Herra eversti Saksa siveli poltettua käden kämmentä.

- Ymmärrän käden polttamisen. Entä itsensä räjäyttäminen. Kerro, älä näytä, pyysi eversti Saksa.

- Tämä on erittäin salaista. Kuulin tästä serkultani, joka työskentelee Pentagonissa, kertoi eversti USA.

- Niin, ajattelin. Keskustelu muuttui mielenkiintoiseksi.

- Tiedätkö, mikä on maailman tehokkain ilma-ase? kysyi eversti USA.

- En, vastasi eversti Saksa.

- Risteilyohjus, ajattelin.

- Kamikaze-lentäjä, vastasi eversti USA.

- ? ja ? ja ?, eversti Saksa.

- ?? ja ??, minä takana.

- Ihminen on maailman tehokkain ase. Mutta ihminen voi olla ennalta arvaamaton. Olemme kehittäneet menetelmän, jolla pääsemme ihmisen aivoihin. Voimme kauko-ohjata ihmistä siten, että ihminen luulee, että hän toimii omien käskyjen mukaan, eversti USA kertoi innostuneesti ja jatkoi:

- Aloitamme ensimmäiset kenttätestit pian. Ajattele, jos haluat mennä vihollisen selustaan, riittää, että kaappaat hetkeksi ihmisen, koodaat hänet ja lasket vapaaksi. Nyt sinulla on kävelevä pommi. Paljon tehokkaampi kuin risteilyohjus.

- Aha, Joten olet sitä mieltä, että ensi vuosituhannella ydinvoimaloiden suurin uhka tulee sisältä, ei ulkoapäin, arvuutteli eversti Saksa.

Everstien mielenkiintoinen keskustelu päättyi oppaamme ääneen,

- Vasemmalla näette Leibstadtin ydinvoimalan.

 

***

 

- Ei, ei se ole minun syyni, että Eurooppa hytisee pakkasessa, puolustelee Golf virta.

- Mutta katso, mitä näet, vastaa kuu, joka on juuri jäänyt auringon varjoon.

- Jos olisit vahvempi, ihmiset eivät jäätyisi tänä jouluna kuten pieni tulitikkutyttö, jatkaa aurinko.

- Ei, en halua katsoa, vastaa Golf virta ja kääntää itsensä pois Euroopasta päin.