Visitors

Käyntejä kotisivuilla:194362 kpl

20. syyskuu, 2010. Helsinki, Suomi

 

Rakas Antoine,

 

Le_Petit_Prince_Dualtänään on kulunut 15 pitkää vuotta siitä kun tapasin pikku prinssi Dualin ensimmäisen kerran Saudi-Arabiassa lähellä Riadia. Ajattelin kertoa sinulle vielä siitä, mitä minulle on tapahtunut edellisen kirjeeni jälkeen.

Kuva 1. Dual

Voitko kuvitella, että Dualin tapaamisesta on kulunut yli 15 vuotta... En ole koskaan vielä kertonut tätä minun tarinaani. Nyt kun olen jo vähän unohtanut suruani. Tarkoitan ... en kokonaan. Mutta tiedän Dualin tavanneen sinut. Ja öisin katselen niin mielelläni tähtiä. Kaikki 501 622 731 tähteä tuikkivat kirkkaasti.

Minusta tuli palomies. Ja opin maalaamaan. Huomasin, että negatiivisen ajattelun kykyä pitää käyttää positiivisesti. Ja löysin kukan.

Lentokoneet törmäsivät WTC:n torneihin ilman lapsia. Merirosvot rosvoavat edelleen. Tietokoneet pitää suojata madoilta ja sodat eivät ole loppuneet. Ihminen tappaa ihmisiä. Maa tähti itkee likaantumistaan.

Olin Pariisissa 11.4.2010. Juoksin maratonin ja löysin sen kolmannen asian: Jos haluat jotain - sinun täytyy tehdä töitä sen eteen.

Nyt kirjoitan sinulle Antoine siitä, miten pääsin Pariisiin yhden räjähdyksen, yhden onnettomuuden ja yhden kolarin jälkeen.

Lisäksi minun oli estettävä sabotaasi, jolla yritettiin estää 34. Pariisin maraton. Joku tai jotkut olivat asentaneet Charles de Gaulle Etoile, George V ja Kléberin metroasemille kolme pientä pommia hermokaasun kera.

Istuin vesialtaan reunalla Louvren pyramidin vieressä ja mietin. Mietin, miten voisin estää räjähdyksen, joka tappaisi isiä ja äitejä. Olin epäonnistunut edellisessä pelastusyrityksessäni. Ihmisiä oli kuollut. Epäonnistumisesta tuli paha mieli.

Dual oli sanonut minulle:

- Luota itseesi.

Minulle oli opetettu 30 vuotta aikaisemmin pommien ja niiden erilaisten ansojen purkamista. Olisi pitänyt silloin vain kuunnella tarkemmin. Näin silmissäni kaavakuvan yksinketaisesta sähköisestä laukaisumekanismistä virtapiireineen. Siniset, mustat, ruskeat ja kelta-vihreät johdot risteilivät kuin risteilyohjukset jossain Lähi-Idässä.

Katselin kun eräs lapsi ohjasi radio-ohjattavaa autoa. Autoon tuli vika. Se ei liikkunut. Huomasin irronneen sinisen johdon. Johto. Siinä oli vastaus. Minun piti estää virran takaisin pääsy alkupanokseen. Säästän teidät ikäviltä yksityiskohdilta: Ruskea johto vie virtaa ja sininen 0-johto tuo sähkövirran pois. Toisinsanoen se yhdistää sähkövirran.

Sattumaa vai ei - etsitty sininen virtajohto löytyi metroasemalta läheltä riemukaarta punaisen jauhesammuttimen takaa.

Keltainen, vihreä, sininen, punainen, violetti ja oranssi.

Isot ihmiset eivät milloinkaan voi ymmärtää, että värit ovat niin kauhean tärkeitä.

Ja onko sillä mitään väliä pienille ihmisille, että laukeamattomat pienet pommit hävisivät Eyjafjallaan. Onneksi isät ja äidit palasivat Pariisista yhden maratonin kokeneempana.

Kuva_2._Eyjafjallan_isosisko_KatlaAi niin, Eyjafjalla on pieni tulivuori Islannissa. Ja Islanti on pieni saari isossa valtameressä. Vieressä on maalaus Eyjafjallan isosiskosta Katlasta. Kuvassa punainen intiaani puhaltaa savukaasut Eurooppaan.

Kuva 2. Eyjafjallan isosisko Katla

Minäkin selvisin Pariisista ilman tummuneita varpaan kynsiä.

Muistatko Antoine, kun kerroin sinulle minun ja Dualin yrityksestä pelastaa tuplatornit. Onnistuimme puolittain. Epäonnistumista tuli erittäin paha mieli. En ollut ollenkaan varma onnistuisinko Pariisissa, sinun synnyinmaasi pääkaupungissa. Onneksi onnistuin. Kerron siitä lisää myöhemmin.

Tänään minua mietityttää Neljän arvoitus. Englanniksi se on the Riddle of Four. Jotain merkillistä pitäisi tapahtua neljässä Euroopan kaupungissa: Lontoossa, Pariisissa, Berliinissä ja Tukholmassa. Kun kaupunkien lävitse piirtää viivan, niin viiva muodostaa numeron neljä.

Dual kertoi minulle siitä, mutta en muista aivan tarkkaa. Voi olla että Tukholma olikin Madrid. En ole siitä aivan varma.

Niin, mistä alkaisin minun tarinani. Toisen kirjeeeni nimenä voisi olla myös minun satuni. Tai My Story. Ehkä on parempi, että työnimenä on Pikku Prinssi ja Inkojen Aarre, koska kirjeessä etsitään ruotsalaisen kirjailijan Stieg Larssenin avulla aarretta Etelä-Amerikasta.

Isot ihmiset sanovat, ette Stieg Larssen on kuollut. Ehkä on - ehkä ei. Mutta Stiegin näköinen mies seuraa pahoja ihmistä siellä ja täällä. Seuraa sinäkin.

LVI

 

Tiedätkö Antoine, että maailma on muuttunut paljon sinun New Yorkin sotavuosista. Ihmisiä on valtavasti. Yli 7 miljardia. Tosin ne kaikki mahtuisivat yhä Inarin järven jäälle talvella. Järven jäälle ei voi mennä kesällä, koska järvi ei ole jäässä silloin. Inarin järvi on Suomen Lapissa.

Ihmiset sotivat Euroopassa, Aasiassa, Afrikassa ja Amerikassa. Ja ihmiset tappelevat keskenään heidän omissa maissaan. Rauhaa ei siis kestänyt kauan. Olit hyvin huolissasi maan miehistäsi ja naisistasi Ranskassa. Miten ystäväsi Leon pärjäisi ja kaikki muut ystäväsi Pariisista.

Kävin keväällä Pariisissa. Jouduin odottamaan yli kaksi tuntia, että pääsin vasemman puoleisesta takimmaisesta jalasta Seineltä päin katsoen ylös toiselle tasanteelle. Sitten odotin vielä kaksi tuntia, että pääsin juomaan samppanjaa Eiffel tornin huipulle kukkani kanssa.

Ihmiset siis sotivat edelleen. Ihmisiä syntyy paljon. Ja ihmiset roskaavat paljon. Pikku prinssi Dual oli hyvin huolissaan sinisen Maa tähden likaantumisesta. Maa ei voi hyvin: Tänä vuonna Maa on itkenyt Pakistanissa ja kuivattanut itsensä Venäjällä.

Tuntuu hassulta, että siitä on jo viisitoista vuotta kun ensimmäisen kerran kohtasin Dualin ja kuulin häneltä sinusta, Antoine. En kehdannut kertoa kenellekään, Dualin ja minun öisistä keskusteluista lähellä Riadia. Olin jo unohtanut ne. Tai en ihan kokonaan.

Elämäni muuttui täysin Saudi-Arabian matkan jälkeen: Erosin, vaihdoin työpaikkaa, muutin, muutin ja muutin sekä muutuin. Kuusi vuotta myöhemmin kuulin autoni radiosta, että lentokone oli osunut World Trade Centerin toiseen tuplatorniin. Kun tulin kotiini laitoin television päälle puoli viiden aikoihin ja näin savuavan tornin. Samassa ruutuun ilmestyi Boing, joka suuntasi kohti toista tuplatornia. Ja osui.

Minulla oli samanlainen tunne vuonna 1968 kun näin koulussa kun ihminen astui ensimmäisen kerran kuuhun: En uskonut näkemääni. Jälkimmäisen tuplatornin kaatuessa muistin pikku prinssin ja kevään Saudi-Arabiassa. Olimme kirjoittaneet kirjeen ison maan kuninkaalle, jotta tämä estäisi lentokoneiden törmäykset. Kirje ei kai saapunut koskaan perille, koska koneet törmäilivät. Historiaa on aika vaikea muuttaa, vaikka siitä tietäisi hieman etukäteen.

Kesti vielä kuusi vuotta, ennenkuin aloin kirjoittaa Teneriffalla Dualin ja minun keskusteluita violettiin luonnoskirjaani. Halusin silloin, että tiedät, että Dual ei jäänyt autiomaahan vaan palasi kotitähdelleen. Isoille ihmiselle kerron, että tähden nimi on Asteroidi 612, koska isot ihmiset rakastavat numeroita ja yksityiskohtia. Pienille ihmisille riittää tieto, että Dual palasi kotitähdelleen. 

Edellisessä kirjeessäni kerroin sinulle Inkojen aarteesta Andeilla Chilessä. Dual piirsi minulle siitä kartan. Muistatko vielä kun yritit pelastaa lentäjä ystäväsi Andien lumisilta rinteiltä. Ymmärsitkö sinä aina Dualia?

Dual kertoi tulevaisuudestani, joka on jo nyt osittain minulle menneisyyttä. Uskomattomat tarinat tuplatornien kaatumisesta, merirosvoista, tietokonemadoista, Inkojen aarteesta, maailman lamasta ja Maan sairastumisesta ovat kaikki toteutuneet. Dual taisi tietää, että onnistun estämään maanalaisten metroasemien räjähdyksenkin, vaikka ei sitä minulle etukäteen kertonutkaan.

Kaikkea ei ole hyvä tietää etukäteen.

Mitä sitten?

En osaa piirtää. Opin, että on helpompi maalata varjoen ja valojen avulla kuin ilman niitä.

 

LVII

 

Aloitanko Inkojen aarteesta vai Maasta?

Turvallisuus on erittäin tärkeää pienille ihmisille, ihmisen versoille. Turvallisuus on tärkeää myös isoille aikuisille ihmisille ja minulle. Olin pelännyt pimeitä paikkoja sen jälkeen kun minut oli yritetty ryöstää Moreton-in-Marshissa Englannissa. Moreton-in-Marsh on pieni kylä, jossa on paljon pubeja ja yksi maailman hienommista palokouluista: The Fire Service College.

The Fire Service College on sama paikka, jossa näin kauan sitten pienet puoliorvot pojat Williamin ja Harryn. Heidän äitinsä Diana oli jättänyt poikien isän. Poikien isä oli tuonut pojat leikkimään Collegen harjoitusalueelle. Muistatko, kun kerroin poikien kohtaamisesta ensimmäisessä kirjeessäni. Nyt pojat ovat jo aikuisia. Heillä on myös ongelmia kukkasten kanssa. Vaikkakin William on mennyt jo naimisiin Kathyn kanssa (lisäys: ja Kathy on saanut oman pikkuprinssin 22.8.2013).

Turvallisuus on tärkeää isoille ja pienille ihmisille. Elämäni turvallisemman hetken koin Kuopiossa kun kävelin kolmen yli satakiloisen maastopukuisen veteraani sotilaan keskellä, keskellä Kuopion toria. Nuo kolme Yom Kibburin sodan veteraania toivat minulle hetkellisen turvallisuuden tunteen.

Kuopio on pieni kaupunki itäisessä Suomessa. Kuopioon voi matkustaa lentäen.

Parin tunnin kuluttua tuo turvallisuuden tunne hävisi kun everstit eivät uskaltaneet tulla saunaan. He, joko pelkäsivät saunan kuumuutta tai sitten he pelkäsivät alastomuutta. Sauna on kuumempi kuin Siinain autiomaa Egyptissa. Maastopuku ei suojannut enää heidän isoja vartaloitaan.

Dual kertoi minulle, että turvallisuus syntyy sinun ja minun sisällä. En ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti. Miten turvallisuus voi syntyä minun tai sinun sisällä?

Myöhemmin näiden turvallisuuden tunteen tuoneiden everstien maanmiehet tuhosivat hyvän ystäväni turvallisuuden tunteen häpäisemällä hänet passintarkastuksessa, kun hän yritti tulla heidän maahansa auttamaan heidän maanmiehiään. Ystäväni oppi, että passin väärä leima voi rikkoa turvallisuuden tunteen.

Muistatko Antoine kun kerroit maanmiehistäsi, jotka ajautuivat kahteen eri ryhmittymään. Tulit surulliseksi. Olisit halunnut vain, että olisi ollut yksi yhtenäinen kansa Ranskassa. Et valinnut puolta. Ja molemmat puolet hylkäsivät sinut, et ollut enää kunnon ranskalainen. Olit vain menestynyt kirjailija. Yksinäinen. Hyvin yksinäinen. Halusit vain päästä takaisin lentämään - lentämään vaikka tiedustelukonetta Italiaan.

 

LVII

 

Dual kertoi minulle, että tulevaisuuden isot pahat aikuiset ihmiset käyttävät pelotetta ja turvattomuutta hyväkseen, jotta saisivat pienet ihmiset pelkäämään.

- Miksi isot pahat aikuiset ihmiset pelottavat pieniä ihmisiä? kysyin.

- En tiedä, vastasi Dual.

- Miten isot pahat aikuiset ihmiset pelottavat ihmisiä? kysyin.

- Heillä on erilaisia keinoja pelotella ihmisiä, vastasi Dual.

- Aina isot pahat ihmiset ovat pelotelleet ihmisä, jotta he ovat saaneet valtaa, totesin ja kysyin: - Mitä keinoja heillä on?

- En saisi kertoa sinulle enempää tulevaisuudesta, vastasi Dual ja jatkoi:

- Tulevaisuudessa isot pahat ihmiset yrittävät saada ihmiset pelkäämään tavallisia esineitä ja paikkoja, kuten kirjeitä, sähköposteja, puhelimia, paketteja, kauppoja, kaupunkeja, lentokoneita, junia maan päällä ja alla.

- Miten kirjettä voi muka pelätä? Pommin piilottaminen kirjeeseen on aika vaikeaa, vai? kysyin hieman huvittuneena.

- Ei isojen pahojen ihmisten tarvitse piilottaa pommia kirjeeseen. He laittavat sinne jauhetta, joka sisältää vaikka flunssan virusta, joka sairastuttaa kirjeen saaneet ihmiset ja heidän omaisensa. Ymmärrätkö?

- No joo. Flunssaa on kiva sairastaa joskus. Ei tarvitse mennä töihin, vastasin.

- Entä, jos lapsellasi myöhemmin todettaisiin narkolepsia. Olisiko se huvittavaa? kysyi Dual hieman närkästyneenä.

- Mikä on narkolepsia? kysyin.

- Se on unitauti, vastasi Dual.

- No, flunssa ja unitauti eivät ole oikein pelottavia edes nykymaailmassani, totesin.

Kuva_3._Pakokauhu- Entä, jos kerron, että olet vaarassa 15 vuoden kuluttua Pariisin maratonilla, jatkoi Dual.

Kuva 3. Pakokauhu

- Varmasti olen, jos yritän silloin juosta maratonin. Nykykunnollakin se on jo vaikeaa, jatkoin vähättelyä.

- Pariisin maraton lähtee läheltä Charles de Gaulle-Etoilen, George V:n ja Kléberin metroasemia. Pahat ihmiset yrittävät räjäyttää ne juuri samalla hetkellä on maratonin pitäisi alkaa. Aktivointipiste on Charles de Gaulle-Etoilen asemalla...

PRRRMMMMMMMMMMM

Korviini sattui. Menetin tajuntani. Neljä Stealth hävittäjää lensi matalalla Jeddasta Dubain suuntaan. Kun heräsin, näin Dualin huolestuneet kasvot.

- Mikä se oli, kysyin.

- Neljä lentokonetta lensi matalalla, vastasi Dual.

 

LVIII

 

- Tiedätkö, mitä ovat stralat ja stingerit? kysyi Dual.

- Tiedän, ne ovat olalta ammuttavia ilmatorjuntaohjuksia. Suomessa strala sai oman hassun nimen ItO78 kauan, kauan sitten. Isot ihmiset rakastavat numeroita ja hassuja kirjainyhdistelmiä, vastasin ja palasin ajassa 15 vuotta taaksepäin.

***

Olin isossa luentosalissa. Ympärilläni oli kaksisataa hämmentynyttä harmaapukuista nuorukaista. Osa nuokkui, osa yritti kuunnella ja osa nukkui. Pienistä ikkunoista tulvi keltaista kesän valoa hämyiseen saliin. Tuhannet pienet pölyhiukkaset risteilivät valokeilassa kuin risteilyohjukset Libyan yössä.

- Tässä on kuva olalta ammuttavasta ilmatorjuntaohjuksesta. Sen nimi on Ito78. Se on valmistettu Neuvostoliitossa. Siinä on lämpöhakuinen etsintäjärjestelmä. Ja siinä on riittävästi räjähdettä pudottamaan viholliskone neljän kilometrin etäisyydeltä, kertoi kapteeni Esa Saarinen, monotonisella äänellä.

- Potkaiseeko se, kun sillä ampuu? kysyi eräs harmaapukuinen nuorukainen eturivistä.

Kapteeni Saarinen mulkaisi vihaisesti nuorukaista ja huusi:

- KAKSI TEISTÄ SAA AMPUA OHJUKSELLA LOHTAJALLA!

Salissa oli kaksisataa hereillä olevaa nuorukaista.

***

Palasin takaisin hiekkadyynille. Istuin Dualin vasemmalle puolelle ja katselin aavikolle. Olin mietteissäni. Eräs venäläinen upseeri, joka oli taistellut Afganistanissa laskuvarjojoukoissa, oli kertonut minulle edellisenä syksynä, että he pelkäsivät amerikkalaisia olalta ammuttavia stingereitä. USA oli antanut niitä tuhansittain afgaanisisseille. Samoja ohjuksia levitettiin myös Afrikkaan.

- Hei, missä olet? kuulin Dualin kysyvän.

- Saudi-Arabiassa, vastasin.

- Muistatko Lockerbien? kysyi Dual.

- Muistan hyvin. Kuulin siitä yhdeltä englantilaiselta, vai oliko se skotlantilainen, palopäälliköltä pari vuotta sitten. Hän vastasi pelastustoimista Lockerbien kylässä ja läheisillä nummilla. Vaikka ei siellä ollut paljon pelastettavaa: vain lentokoneen kappaleiden, matkalaukkujen ja ihmisten keräämistä, vastasin ja jatkoin ymmälläni:

- Strala, stinger, Lockerbie ja entä sitten?

- Monet ihmiset pelkäävät lentokoneita. Ihmiset ovat aika avuttomia koneessa, jos siihen tulee jokin häiriö. Ja tätä pelkoa isot pahat ihmiset yrittävät lisätä, jatkoi Dual.

- Matkustajakoneita yritetään kaapata ja lastiruumaan laitetaan matkalaukkuja, jotka eivät kuulu sinne. Nämä ovat vanhoja juttuja. Nykyään lentokentillä on turvatarkastukset, jotta koneeseen ei voi viedä mitään ylimääräistä, vastasin.

- Niin on. Ja tulevaisuudessa et voi viedä edes pukupussiasi ja kenkiäsi koneeseen. Ja et pääse kurkistamaan ohjaamoon. Ohjaamon ovet on suljettu, vastasi Dual ja jatkoi:

- Ihmisten turvallisuuden tunteen vuoksi turvatarkastuksia kiristetään. Ihmisille tulee turvallinen olo, jos hänet ja hänen matkatavaransa tutkitaan perusteellisesti.

- Tiedän, vastasin ja muistelin samalla ystävääni, joka raiskattiin Israelissa turvallisuuden takia.

- Isojen pahojen ihmisten on vaikeaa tehdä pahaa koneen sisällä. Tai ei oikeasti. He voisivat tehdä edelleen pahaa koneen sisällä, jos he haluaisivat, mutta se ei pelottaisi enää yhtä paljon. Ihmiset pitäisivät tekoa vain yksittäisenä turvatoimien epäonnistumisena, jatkoi Dual.

Dual hämmensi minut. Miksi tämä lentokonejuttu oli niin tärkeää Dualille. Tiesin, että isot pahat ihmiset yrittävät tehdä pahaa erilaisilla keinoilla: Onnettomuudet oli helpompi selittää teknisillä ongelmilla kuin ihmisten teoilla. Jos ihmisille oli kerrottu, että Tsrernobylin reaktori olisi räjähtänyt sabotaasin takia, olisi usko Neuvostoliiton turvallisuuteen mennyt. Kerron siitä lisää myöhemmin. Mekaaninen vika ja huono laatu olisivat turvallisia selityksiä vuodolle.

Olin pieni ihminen isossa autiomaassa kaukana kodistani. Tähdet valaisivat hämmennystäni. Haukottelin, en halunnut kuulla yhtään enempää lentokoneiden vahingoittamisesta ulkoapäin eksyneiden stingereiden, stralojen ja strolojen avulla.

Dual kertoi vielä seitsemännen vierailupäivän iltana, miksi asia oli erittäin tärkeä hänelle. Kerron siitä myöhemmin. Ikävät asiat on helpompi poistaa sulkemalla silmät. Kokeile vaikka. Sulje silmät kun sanon nyt.

- NYT, sanon.

- Mitä näet. Hienoa. Avaa silmät. Mitä ajattelit ennenkuin suljit silmäsi? kysyn.

Suljin silmät. Tummansininen autiomaa otti minut syleilyyn. Päivän aikana hiekkaan kerääntynyt lämpö säteili vienossa itätuulessa lämmittäen ja viilentäen kasvojani. Heinät havisivat. Heinäsirkat sirittivät.

- Sir, sir, you have to come back, huusi algerialainen autonkuljettaja etäältä.

 

LIX

 

Antoine, Pariisissa opin, että väreillä on merkitystä. Jos en tietäisi, mitä eroa on sinisellä, ruskealla, harmaalla tai kelta-vihreällä johdolla? Niin. En tietäisi, mitä olisi tapahtunut? Onneksi sininen katkaisi virtapiirin. Ja onneksi virtapiirin katkaisuun ei oltu piilotettu mitään jekkuja: Pahat isot ihmiset ovat joskus hyvin kekseliäitä pahan teossa.

Kuva_4._LootuskukkaMuistatko tarinan kiinalaisesta maanviljelijästä Sin Sonorista. Hänen maalaamansa Lootuskukka on esillä Louvressa, eräässä pienessä sinisessä huoneessa. Lootuskukka on valkoinen. Niin valkoinen, ettei sitä erottaisi valkoisesta kankaasta laisinkaan. Onneksi Sonori maalasi tauluunsa tummanruskean taustan. Joku huolimaton katsoja saattaa nähdä vain mustan taustan.

Kuva 4. Lootukukka

Huomautus isoille ihmisille: Maanviljelijä Sonorin sukunimi on Sin ja etunimi on Sonori, koska maanviljelijä Sonori on Kiinasta. Kiinalaisten sukunimi tulee ensiksi ja etunimi toiseksi, kuten Ai Weiwei: Ai on sukunimi. Ja Weiwei on etunimi.

Oikealla ei ole oikeasti Sin Sonorin maalaama Lootukukka. Minä maalasin ulkomuistista lootuskukan. Jos katsot tarkkaan, huomaat, että tausta ei ole musta. Maalasin vielä kaksi vihreätä tunturia kankaan alareunaan, joten kuvassa on maailman suurin lootuskukka. Sen korkeus on yli kahdeksan kilometriä.

Kaikki on hyvin suhteelista. Jopa pieni kukka voi näyttää jättiläiseltä tuntureiden keskellä. Ai niin, isoille ihmisille tiedoksi. Suomen korkein tunturi on Halti ja sen korkeus on 1324 metriä.

Tiesitkö mikä erottaa tunturin vuoresta? Jääkausi.

Siirry lukuihin 60 - 64, kiitos.